Видео

Nytt sulla om kaveri!

mitä vittua, katoin viimeks sua ku olit kalju, kaikkee hyvää

Täytyy sanoo et vaikket haluu laittaa ittees mihinkään boksiin ni oon saman ikänen ja mul on ADHD ja lähes joka asia sun toiminnassa täsmää muhun 😅 ihan ku ois omast elämästä kuunnellu. Oon asunu ulkomailla ison osan elämästä, eristäydyn helposti pitkiks ajoiks jne. Erotuksena se et itellä on toinen puoli joka on aika ekstrovertti ja tosi itsevarma ja tarviin sosiaalista elämää mut pienissä annoksissa ja sit palaan taas keräämään voimia. Oon kyl huomannu et pitkät yksinolot masennuksen jne johdosta on pahentanu mun oloa et koitan pakottaa itteeni ulos ja näkemään ihmisiä niin paljon ku jaksan ja sit aina ottaa omaa aikaa välissä. Kiitos kun jaoit tarinas 🙏

Heippa. En tunne sinua. Video tuli vastaan:) Ymmärrän ettet halua laittaa mitään labelia vai miten se sanotaan. Mutta aivan varuilta heitän Asperger kortin tähän. Kun itsellä tutkitaan nyt Aspergerin oireyhtymää/ autismia ja kaikki natsas mitä puhuit. Olen näin saanut selityksen miksi olen tällainen ja rakastan itteäni koko ajan enemmän. Kaikkea parasta sinulle. Siunaten. 😊🤍🌻

🏡💚Hyvä video, Konna. Hyvä kun puhut aiheesta. 🌅 Jos joskus saat lapsia tai hommaatte koiran niin niiden mukana tulee herkästi uusia tuttavuuksia. Tsemppiä !

Söpö mirri tota noin

Reissaaminen aiheuttaa tuota, itsekkin kiertänyt paljon ja huomasin tuon.

oletko onni laaksonen?

38 eikä yhtään ystäviä tais aikoinaan Pyhimyskin sanoa :) Sama juttu siis täällä. Pystyn samaistumaan tähän oikein hyvin, itse asiassa tää on melkein suoraan omasta elämästäni! Itsellä kanssa tyttöystävä ja kissat tuo iloa päivään. Vaikka onhan se myönnettävä ettei ne kuitenkaan omanhenkisiä kavereita korvaa. Mutta on pyrittävä olemaan tyytyväinen siihen mitä on. Itsellä on myös sama juttu että olen ihan lapsesta asti viihtynyt oman pään sisällä ja myöhemmin on diagnosoitu neuropsykiatrisia haasteita mikä ehkä selittää osaltaan tilannetta sekä auttaa ymmärtämään miks tää on niin uuvuttavaa tutustua uusiin ihmisiin ja vaikeaa nimenomaan ylläpitää niitä. Tästä aiheesta vois keskustella vaikka kuinka paljon :’D

Samaistun tähän erittäin vahvasti. Olen yrittänyt tässä kolmekymppisenä herätellä vanhoja kaverisuhteita ja joo hetken aikaa alkuun se on toiminut ihan ok mutta kuitenkin vähitellen jäänyt yhteydenpito tosi vähälle oman erittäin kiireisen arjen vuoksi. Itsellä kun on kaksi lasta, heillä harrastukset ja omat harrastukset sekä omakotitalon puuhat niin eipä siinä paljoa ehdi panostamaan kaverisuhteisiin 😕 Toisaalta tämä ei ole minua haitannut, koska viihdyn hyvin yksin ja perheeni kanssa. Uusien ystävyyssuhteiden luominen on kyllä todella hankalaa, kun ei ole sitä aikaa panostaa asiaan. Tuttavia kyllä löytyy lähinnä työn ja harrastuksien kautta mutta eipä niiden kanssa ehdi vapaa-ajalla olemaan. Mukava siis kuulla, että täällä monella muulla sama setti ja on sinut asian kanssa 😊

Ei oo totta :D m28 ja ihan oikeesti tänää aamulla yks ensimmäisten isojen ajatusten joukossa oli se, että musta on tullut ihminen joka ei säännöllisesti näe eikä kuule kenestäkään kaveri/ystävä genren ihmisestä. Sit boom etusivulla tuli vastaan tää sun video. Mistä lähtien algoritmit alko lukemaan ajatuksia?Totta sitä voi itse soittaa, että en mitenkään miellä itseäni uhriksi tässä. Sitä kun ei pelaa videopelejä eikä harrasta porukassa tehtäviä asioita. Täytys varmaan soittaa jollekkin vanhalle kamulle.

Mulla oli kavereita, nyt ei ole, eikä töitä, koska kärähdin kannabiksen polttamisesta ja sain sakot. Onpa kiva olla yhteiskunnan ulkopuolella sakkorangaistuksen takia. Mutta kun eihän rikollinen saa edes vessoja työkseen siivota, ettei vaan varadta vessaharjaa.

Ihmeellisesti tulee kavereita, ku lopettaa lenkkitossujen vetämisen🤔

Olen kohta 60v ja ihan samat fiilikset. En vaan ole " kaveri ihminen". Vaatii työtä ottaa yhteyttä niihin kivoihin kavereihin varsinkin iän myötä

mullakin on paljon ihmisiä ympärillä ja kuvailen itseäni sosiaaliseksi erakoksi, kun mietin niin yhtä voin kutsua ystäväksi , ystävällä ja kaverilla on suuri ero minun arvomailmassa ; ) nyky yhteiskunta ei tue kaveri suhteiden muodostamista mikä on todella karmiva suunta, tarkoitan tällä kaikkea etä-toimintaa se markkinoitiin tällä koronasululla ; )

Itselläni krippivoima iso heikkous. Kädet on, kun naisella. Tänään koitin salilla niin jaksoin roikkua oikealla kädellä noin 5 sekuntia ja vasemmalla 1-2 sekuntia. Täytyy näköjään aloittaa lisäpainoilla roikkuminen. Oma paino 80kiloa

Muuta Suomeen niin asia tmuuttuu.

"Totanoin"... Anton alas opettelemaan ja kiinnitä huomiota tuohon jotta se jäis pois. Häiritsee...

Ite 34 ja kaks kaveria, se riittää

Samoin,vaikka olenkin jo 57-vuotias,en ole ollut kavereitteni kanssa kovin usein,ovat vielä töissä,itse olen jo eläkkeellä terveyssyistäni 26.2.2019 lähtien,yli 5 vuotta,oma tieni kulkija itsekin olen👍😎♥️🤩,sinähän Timo Juhani Haltsonen,täytät 35 vuotta vasta 17.5.2025,olet jo tänä vuonna 2024 mennyt vieläpä naimisiinkin👍😎♥️♥️🤩!

Ei mullakaan. Oikeestaan. Oma valintainen yksinäisyys

Mulla on muutama ystävä,mutta en edes viestittele heidän kanssa edes viikottain. Mutta oon introvertti ja mun ystävätkin on. Se on helpompaa. Ei kaikki tartte kavereita,mutta me tarvitaan heimo itsellemme.

Hyvä tasoinen Autismi ihmiset on jotka ovat käyneet lukion

Eihän sinulla ole selvittämättä Adhd tai Autismi

eipä aikuisella miehellä yleensäkkään ole kavereita ainakaan siinä mielessä että hengailtaisiin yhdessä.

Miks et tee englanniks videoita?

YT-seinällä tuli tää video vastaan. Oot kyllä positiivisessa mielessä mielenkiintoinen kaveri :) Laitoin tuon sun Twitch-kanavan seurantaan kun itsekin striimailen. Osaan kyllä samaistua moniin asioihin joita nostit tällä videolla esille. Itse asun maaseudulla yksin, lähin naapuri asuu kilometrin päässä, johon tulee törmättyä erittäin harvoin. Kaikenlaiset eläimet aina linnuista peuroihin ja hämähäkeistä oraviin ovat mun ystäviä täällä, seuraavat mun touhujani kun teen pihalla hommia :D Sulla on hyvä asenne, diggaan paljon! Tuun kyl moikkaamaan ja tutustumaan kun sulla on striimi auki. 🙂

Olisi vaikeaa olla moraalittoman kasinorotan kaveri.

Hyviä pointteja. Itse joskus kävin 3 kertaa salilla ja söin noin 3-4 ateriaa päivässä, eikä massaa niin paljon ollut mutta hyvä fiilis tuli rasituksesta, nykyään riittää ihan perusjumppa kotona kyykkyy, potkuja, lyöntejä, punnerruksia, leuanvetoja ja ihan hyvä fiilis siitäkin tulee, syön 2 ateriaa päivässä. Joka päivä jotain pientä jumppaa.

Jeesus on tie, totuus ja elämä. Siinä kunnon ystävä sekä Pyhä Henki ja Jumala. Näihin voi luottaa ja sitten on eläimet myös joista saa hyviä ystäviä.

Kuvaat tuossa täysin introvertin piirteet ja usein introt tykkää eläimistä. Kavereiden saaminen ja ihmissuhteiden luominen näin 30 vuotiaana on todella vaikeaa. 10 vuotta sitten oli paljon kavereita mutta ihmiset saa lapsia ja muuttaa muualle opiskelemaan ja muuten yhteydenpito jää😢😢. Kusipäitä ja hyväksikäyttäjäkavereita sen sijaan on sattunu kohdalle. Itse olen adhd, introvertti ja hieman autistinen ja kärsin ahdistushäiriöstä

vitun hieno paita

Koskaan ei voi olla liikaa kavereita...

Sama mut 17v

"Mä, mun, mulla, mä en, mä haluisin" ... Et oo nainen mutta alkaisko N-kirjaimella.

Tutun kuuloista settiä, itellä jotenkin tuntuu et tapaa paljon ihmisiä niin sit sieltä löytää sellaiset ihmiset joiden kanssa on hyvä olla ja joista saa hyvää energiaa. Ulkomail asuminen on rankkaa kyl ton takia. itekkin asunu ulkomail. Ei oo nii paljoo suomalaisia ja ulkomaalaisii tutustumises vähän kynnystä ku kulttuurierot ja pien kielimuuri, mut jos espanjas asut nii siel ainki ihmiset o yleensä aika iloisia, että voi löytyy hyvii kavereit.

Mä oon 34 enkä ole koskaan kuulunut porukkaan, tuskin koskaan kuulunkaan. Tietty mussa on paljon näitä juttuja, mitä kaikki ei diggaa/ymmärrä. Mä oon viimeisen viiden vuoden aikana tehnyt varmaan 40 ihmisen kanssa niin, että en ole missään tekemisissä niiden kanssa saati ala enää mihinkään.

Olen 17 eikä minullakaan ole. Pelkään et joudun elämään koko elämäni yksin.😔🙏🏽🙏🏽

Minulla on vähän sama tilanne elämässä. Monessa aspektissa samoja asioita. Minua ei ole diagnosoitu, mutta epäilen että jonkinlaista kirjolla (ADHD +/- Autismi?) oloa minullakin on. Junnuna paljon ystäviä 15-19 vuotiaana. Monesti alkoholilla pystyi ylläpitämään suhteita. Minusta ei monet uskonut että olen todella ujo, saatoin mennä ihan lukkoon pelkästään jos joku vaikkapa lenkillä moikkasi ohimennen, yleensä olen harrastanut lenkkeilyä iltaisin ja talvella, koska silloin sopivan vähän ihmisiä liikkeellä (ja asuin haja-asutusalueella, pienellä paikkakunnalla). Muutin 19-vuotiaana toiselle puolelle suomea, paikkakunnalle, missä minulla ei ole yhtään suhteita, mikä on varmaan ollut parhaita päätöksiä näin jälkeenpäin ajatellen. En oikein osaa selittää, mutta se vapauden tunne on ihan uskomaton, ja se, että energiaa piisaa omiin juttuihin ihan oikeasti, eikä tarvitse kuluttaa omia voimavaroja arjesta selviytymiseen. Ainoa, mitä nyt jälkikäteen muuttaisin, olisi muuttaminen vielä johonkin syrjempään, ei ainoastaan kauas. Kuitenkin eniten täyttymystä on tuottanut elämäntyyli, jossa pari kertaa päivässä kävin juoksemassa 5-12 km, kuuntelin aina podcasteja ja harrastin paria lajia lopun ajan päivästä, ja yleensä off-timen pelasin, luin tai opiskelin. Nykyään, 29-vuotiaana, saan aivan tarpeeksi (liikaa) sosialisointia töistä, välillä tulee ihan liikaa lisäksi kotona, kun perhe haluaa osansa päivän energiatasoista. Discordissa pari kanavaa, joissa pari kk vuodessa käyn porisemassa, yleensä muutaman viestin päivässä. Olen myös huomannut, että minulle ei oikein sovi normaali elämäntyyli, minulla voimavarat kuluu melko nopeasti siinä, sillä se tuntuu sekä liian hitaalta, että liian vähän palauttavalta. Tuntuu, että nimenomaan kyllästyminen on minulle se oikea ongelma, mikä minut polttaa loppuun. Siitä on helppo aloittaa päihteet, roskaruoan syöminen, jne.

Apua siis meillä on ihan sama tarina. Tavallaan ihan tosi sosiaalinen ihminen mut silti välillä niin erakko - ja se on tosi jees. Maltalla ja vaikka missä maailmalla asunut. Toki aina kannattaa luoda sosiaalisia ystävyyssuhteita, mutta ei niitä tarvitse olla jos ei ole. Ei sitä tarvii. Sitä voi olla yksin. Toi on kiva, et avaudut tosta.

Samaistun suhun❤️

Heitin vuosii sitten mun top 3 keskeisintä ihmistä helevettiin ku piti ”löytää ne mun omat ihmiset” eikä tyytyä sattumalta kohalle osuneisiin. No yksin oon jääny. Toki paljon muita sekoiluja vaikuttamassa asioihin. Mutta jos ootte löytäny ihmisiä nii pitäkää niist kiinni ja olkaa todella kriittisiä sen suhteen kuinka todennäköstä on löytää uusia. Ei oo iisii estyneellä autistisella välttelevällä ahdistushäiriöisellä introvertaalilla 🥴

23 ja samassa veneessä. Oon vaan niin sosiaalisesti jälkeenjäänyt, että en usko, että joku voisi pitää minua kaverinaan. Poikaystävänä puhumattakaan. Sen siitä saa kun ei nuorena kehittänyt sosiaalisia taitoja muiden lasten kanssa vaan pysyi kotona ja pelasi yksikseen. Oon muuten huomannut, että näistä miesten ongelmista ei ikinä puhuta mediassa...

On aikamoinen riippakivi elämässä olla joku ihmeellinen porukka ympärillä. Kannattaa mieluummin miettiä.että mitä itse haluaa,kuin yrittää sopeutua johonkin yhteusöön

Nään sun kanssa paljon yhtäläisyyksiä. Mutta tytsy puuttuu. Oon 36 ja eläköitymässä ja suunnitelmissa lähtee kiertää maailmaa, kavereita on lapsuudesta mutta niillä perheet ja yhteyden pito lähinnä whatsupissa. Oon itekki omallainen persoona. Yksin maailmalle lähteminen ois parempi ku joku mukava tyyppi löytys kaveriksi. Lähinnä Aasian läpikäyminen kiinnostaa sekä Intia. Itekki reenaan, tosin mökillä luonnon välineillä, kiviä nostellen ja tukkeja mehtästä kantaen. Keihäs kalastusta tulee tehtyä vapaa sukeltaen. Eläimet on kans lähellä "sydäntä" ollu kasvatteina luonnon lintuja, käärmeitä, päästäisiä, orava veljekset, korppi, minkki ym

Katoin sun "Olen 35 ja mulla ei ole kavereita" videon, ja samaistuin siihen niin paljon että oon kattonu näitä sun muitakin videoita ja sain ihan uutta motivaatiota esim. just kävelyn harrastamiseen. Miljoona muutakin käytännössä ihan samaa aihetta käsittelevää videota kattonu aiemminkin, mutta niissä on aina jotenkin tuntunut, että kun en itse ymmärrä tästä aiheesta mitään, niin en osaa tähänkään tyyppiin luottaa, vaikka miten ois ammattilaisen näköinen. Mutta kun se tyyppi on samankaltainen pitkälti yksin elävä, niin tuntuu että se on varmasti käyttänyt satoja tunteja aiheen tutkimiseen eikä se tieto perustu mihinkään essonbaari tason juttuihin, niin tulee heti semmonen olo että 07:30 lenkille lets go :D

Ihmisten kanssa oleminen tuntuu näytelmältä jossa ei ole järkeä eikä pointtia

Oon pian 46 eikä mullakaan ole kavereita saati ystäviä ellei perhettä lasketa. Tämä on oma valinta koska olen introvertti ja aistiherkkä. Jaksan tietyn aikaa olla sosiaalinen ja ihmisten parissa,sitten väsyn totaalisesti. Nuorena jaksoin paremmin mutta ihmiset väsytti silloinkin.

💪💪kiitos samoin !

49 täällä.... Minulla ei ole yhtäkään kaveria. Elän isän kanssa joka 86 . Sinun elämä on aika mukavaa. Käyn töissä ja se siinä . En ymmärrä miksi sä valitat.